Allergia on kamalaa kidusta. Vihaan kesää yli kaiken. Huolimatta siitä, että olen syntynyt kesällä.(sepä selittääkin miksi elämäni on ollut niin vaikeaa tähän yhdeksääntoista vuoteen asti.) Kesässä pahinta minulle ovat liika aurinko(palan helposti), ötökät, koivu ja leppä siitepölyt, joista molemmat ovat kuulemma tänä vuonna erityisen pahat. Silti olen juossut ulkona, koska on ollut pakko. Nyt yritän pysytellä tulevat viikot sisällä, en lähde minnekään ellei ole ihan pakko. Paitsi että tekisi vieläkin mieli mennä katsomaan Capote. Ehkä jossain vaiheessa kituutan sinne. Mitään muita näkemisen arvoisia juttuja joita en olisi nähnyt ei sitten taidakaan mennä. Outoa kuinka yhdessä vaiheessa on hitosti hyviä leffoja, ja sitten yhtäkkiä kun olisi aikaa juosta leffassa –ei mitään. Voisin tietysti mennä katsomaan uusiksi vaikka The New Worldin. Sitten olenkin nähnyt kaikki tämän/viime vuoden lempparini kaksi kertaa. Ja varmaan täytyy mennä katsomaan myös Good Night, And Good Luck uusiksi. Syystä David Strathairn, en ole vieläkään "päässyt hänestä yli." Enkä edes halua päästä, mikään/kukaan muu ei inspiroi minua yhtä paljon.

…miksi aina rupean hölisemään leffoista, ym, kun pitäisi puhua jostain tietystä aiheesta ja vain siitä? Toisaalta en jaksa puhua enää kesästä. Haluan unohtaa koko kamalan vuodenajan.

Olen vähän apaattinen. Ei oikein edes huvita kirjoittaa mutta silti kirjoitan.

Edellinen merkintäni vaivaa minua. Ehkä minun ei pitäisi puhua naurettavasta henk.koht elämästäni yhtään mitään. Nyt jo olen vainoharhainen ja mietin että tajuaakohan se ja se että olen se ihminen. Toisaalta, mitä sitten jos tajuaa? En minä sentään täällä mitään hyper-häpeällistä itsestäni ole paljastanut… vielä. Tulevaisuudessa luvassa hirmuisia paljastuksia. Ikään kuin tylsässä elämässäni olisi niitä. Elämässäni on se vika, että siinä ei tapahdu juuri mitään hyviä asioita. Puolet ajasta vietän haaveilemalla todellisuuksista, joita ei ole olemassa. Normal? Ei niin että välittäisin normaalista, en ole hyvä sietämään tavallisuutta aka tylsyyttä.

Jossain hirmuisen sivistyneessä blogissa sanottiin että voivoi kun ihmiset eivät kirjoita blogeihinsa mitään sellaista joka voisi muitakin kiinnostaa. Tämä blogi on niin sitä. Mutta taidan silti jatkaa ja kirjoittaa tänne ihan mitä huvittaa, koska olen niin ikävä ihi-minen.

Kamalaa että tämän tekstin perusteella taidan vaikuttaa ilkeältä tai vähintäänkin aina-negatiiviselta, vaikka en nyt niin paljon kuitenkaan ole. Katson vain liikaa House-sarjaa, siinä kaikki. Sarjassa häärii siis "hyvä ihmistuntija, melko kamala ihminen" Gregory House.

Päivän biisi/video: