I eat dinner.
Niin
kaunis kappale että itkettää. (kaikki parhaat koskettavat kappaleet
itkettävät ja muut saavat tanssimaan ja laulamaan hulluna, kuin ei
voisi saada tarpeeksi eikä saakkaan.) Tällaiset kappaleet pysäyttävät
ja saavat ajattelemaan mihin suuntaa elämä on menossa, näin kliseisesti
sanottuna. Haluanko mennä tuohon suuntaan? Kuinka
paljon oman elämän suuntaa voi valita, vaikuttaa siihen? En usko, että
lopulta kovinkaan paljon. Toivottavasti se on vain pessimismiä.
sunnuntai, 19. maaliskuu 2006
Kommentit