I eat dinner.

Niin kaunis kappale että itkettää. (kaikki parhaat koskettavat kappaleet itkettävät ja muut saavat tanssimaan ja laulamaan hulluna, kuin ei voisi saada tarpeeksi eikä saakkaan.) Tällaiset kappaleet pysäyttävät ja saavat ajattelemaan mihin suuntaa elämä on menossa, näin kliseisesti sanottuna. Haluanko mennä tuohon suuntaan? Kuinka paljon oman elämän suuntaa voi valita, vaikuttaa siihen? En usko, että lopulta kovinkaan paljon. Toivottavasti se on vain pessimismiä.