"He's dead-on beautiful."

-George Clooney about David Strathairn's perfomance in GNGL.

Nyt tuli nähtyä Good Night, And Good Luck joka oli paitsi tyylikäs myöskin silmää miellyttävä David Strathairnin takia. Upeita lähikuvia hyper-suurelta valkokankaalta hänen kasvoistaan. <3 Siinä unohtui hetkeksi, kuinka niskaa rasittavan huonolla paikalla istuin. Elegantti Strathairn hallitsi niitäkin kohtauksia, joissa oli vähän sivummassa. Eikä pelkästään kauneudellaan vaan niillä kaikilla eleillä ja tietenkin hyvällä näyttelemisellä. Vivahderikas on hassu mutta oikea sana kuvaamaan Strathairnin näyttelemistä tässä elokuvassa, ehdottomasti. Elokuva ei suoraan antanut paljonkaan tietoa Strathairnin näyttelemästä Edward R. Murrowsta, joten hänen piti sanattomasti välittää se tieto näyttelemisessään, jokaisessa eleessä ja puhetavassa, olemuksessa. Onnistui hemmetin hyvin.(-kuten on puhutta, Strathairn vihdoinkin sai sen huomion jonka ansaitsee, hänhän oli The Talk Goodnightin ilmestymisen aikaan) Oscar olisi pitänyt tulla, mutta toisaalta, tykkään Philip Seymour Hoffmanistakin.(joka voitti ky. pystin) Kaverini mukaan tosin hänen näyttelemänsä Truman Capote on lähinnä karikatyyri, ääni on liian hassu, jne. Minusta trailerin perusteella Hoffman ei nyt niin hassusti ky. leffassa puhu, erikoisesti kyllä, mutta hyvällä tavalla. En tiedä, ehkä olen outo enkä vain ymmärrä. :) Capote pitää nähdä, that's for sure.

Myös Geishan Muistelmat näin. Visuaalisesti mielettömän kaunis elokuva, ei ihmekään kun voitti oscarit parhaasta kuvauksesta, puvustuksesta ja lavastuksesta. Vikoja oli sitten vain elokuvan käsikirjoituspuolella ja eräiden ylinäyttelemisestä ylinäyttelemisessä. Joiden hahmojen toiminnan epäloogisuudet häiritsivät vähän, ja olisin toivonut ehkä enemmän Geisha-infoa, vaikka toisaalta tulihan sitä ihan ok:sti. (kysymys kuuluu, voiko Geisha-fanittaja kuten minä sanoa objektiivisesti, mikä on tarpeeksi? Njehm.)

Viime vuonna tuli tasaisen paljon hyviä leffoja, tai ainakin siltä tuntuu. Suomeen myöhässä tullut Brokeback Mountain on ehdottomasti vuoden suurin ja koskettavin leffa-tapaus, samoin A History of Violence:sta pidin paljon, täydellisen onnistunut ohjaus Cronenbergiltä pitkään aikaan.(ja Viggo Mortensen!!! <3) The New World on ihana myöskin, hirveän runollista kerrontaa tyylillä Terrence Malick. Speilbergin Munchenin ohjauksen löysyys yllätti minut. Jotenkin se ei ollut yhtään Spielberg leffa, siinä hyvässä mielessä. Se on liian jaaha-leffa täynnä rumia vaatteita ja rumia paikkoja ja löysää keskustelua isoista asioista. (pommi-kohtaukset kyllä olivat intensiivisiä, tosin) Mutta silti annoin kolme tähteä, koska ei se nyt paska todellakaan ole. Ah-niin-armollinen minä. x) Ei saa olla liian ankara koska tällä planeetalla tehdään oikeasti joitakin niin törkeän huonoja leffoja ettei mahdollistakaan.(kaikki ne helvetin "teen date movie" paskat sekä vahingossa epäonnanneet rainat.) Minä en tosin ole suurimmasta osasta niistä nähnyt kuin vilkaisuja. Ja sitten on tietenkin erikseen: huono-huono leffat ja kultti-huono leffat, esim. Flaming Creatures.

..Eeeh, menipäs oudoksi, piti kehua tänä vuonna tulleiden leffojen hyvyyttä ja rupesin jauhamaan huonoista leffoista. Fun fun. Taidan lopettaa tähän. :)

Päivän biisi: