Olen ollut eilen ja tänään vähän myrtsinä. Mutta tällä hetkellä tuntuu paremmalta, vaikka monet asiat stressaavatkin. Tähän hyvään oloon ei tarvittu muuta kuin nettikaverien ihanat sanat. <3  Harmi vaan että suurin osa näistä parhaimmista netti-kavereistani ei asu Suomea lähelläkään. Mutta kyllä suomalaisiakin on. En vain osaa oikein puhua heille tarpeeksi, ottaa riittävästi kontaktia. Tämä johtuu siitä, että olen sosiaalisesti hirveän vajaa. Mutta sen lisäksi… jotenkin minulla ns. synkkää paljon paremmin näiden ei-suomalaisten(australialaiset ja usalaiset) kanssa. Tulee paljon juttua ihan hölmöistäkin aiheista, mutta myös sellaisista "elämää suuremmista" jutuista. Toisaalta messengerissä puhumista ei voi verrata tosielämään… tapasin yhdenkin suomalaisen nettikaverini, ja reaalielämässä keskustelua tuli paljon enemmän kuin messengerissä koskaan. Toivon, ettei tämäkään ihminen ihmettele miksi olen välillä niin vaisu mesessä. Ei se johdu siitä, etten haluaisi puhua, vaan siitä että en oikein osaa. Jos on ollut koulukiusattu yhdeksän vuotta, niin luonnollisesti sosiaaliset taidot eivät ole lähelläkään sitä huippupäätä. Tajusin tämän asian vasta kun olin lukenut psykologiaa, se oli hirveän suuri helpotus. Vika ei olekaan minun, ja voin kyllä vielä kehittyä näissä asioissa. Ei tule olemaan helppoa, mutta nothing is.

 

Katsoin eilen The Abyss leffan. Yhtä pääosaa näyttelevä Ed Harris oli söpö, samoin avaruus-örkit. Ihan mukava, vaikka aika sokerinen loppupuolella. Enkä ymmärtänyt miksi joidenkin hahmojen piti olla niin juntteja-juntteja.(ja sen yhden niin yksinkertainen…) Tai ei hahmojen vaan sen dialogin. Kyllähän siinä juntti-vitsailussa tulee hahmojen luonnetta esiin, mutta tässä ei vaan toiminut. Kaikki eivät valitettavasti osaa kirjoittaa Tarantinon tasoista dialogia.(mutta kun, suurin osa ei edes yritä) Joka tapauksessa, ei mikään huono leffa. Jännittävä ja vedenalaista maailmaa on aina kiva katsella. Leffasta tuli mieleen, kuinka kamalaa on se että kaadamme mereen kaikkea paskaa. Sehän on meidän äitimme! Kaikki elämä on alkanut merestä, eikä ihmisellä tunnu olevan juurikaan kunnioitusta sitä kohtaan. =/ Onneksi joillakin on, ja he tekevät työtä meren suojelemisen eteen. Työ on kuitenkin kuin pisara meressä, mutta silti.

 

Päivän biisi:

Thomas Newman: Mauve Antarctica