Ahdistaa, kun en ilmeisesti osaa kunnolla ilmaista itseäni, ja kommenteistani tulee joko sellaisia että ne joko: a) voi ymmärtää kahdella tavalla, ja joku ymmärtää aina väärin b) ovat tahattomasti huvittavia, joista kukaan ei ymmärrä mitään. Ja kuitenkin nyt tekee mieli vain kommentoida lisää muiden juttuja. Outoa, mitä minäkin kuvittelen itsestäni. :D

Jotakin ilmeisesti kuvittelen, koska olen järjestämässä taidenäyttelyä kaverini kanssa. Näyttely tulee sellaiseen pieneen ja no-name galleriaan, joka on aivan käsittämättömässä paikassa, rupuinen ja kaikkea, mutta silti. Se on silti taidenäyttely, sitä itseään, jipii! Eli mikä oli onkelma? Noh, se että omat "taideteokset" arveluttavat. Ja ihmettelen itseäni: miksi minä nyt yhtäkkiä tämän keksin? Yksi syy oli tietenkin se, että näin unta jossa minulla oli näyttely kyseisessä galleriassa.(kylläh, kuuntelen uniani) Kuitenkin tällainen juttu vaikuttaa suurelta minulle, kun en yleensä koskaan tee käytönnössä mitään tällaista. Itsen asettamista "julkisiin haasteisiin." Ja ennen kaikkea itseen uskomista. En satu omistamaan kovin vahvaa itsetuntoa, joten mikä hemmetti minuun on mennyt? En tiedä mitä se on, mutta taidan pitää siitä. :) Vaikka taideteokset eivät olekaan mitenkään uber hienoja(no, olen 19. Kuinka paljon voi vaatia sen ikäiseltä kakaralta? Ainakin minä koen, että se on vielä teeny-teeny, eikä todellakaan aikuisen ikä.) niin tuskin tästä nyt vahinkoa on. Tämä kuitenkin tulee olemaan ainut näyttelyni ikinä. (ai mikä pessimismi? tämän nimi on "realistinen-elämän-odote", se kuulostaa paremmalta. :)