Ahdistaa, kun en
ilmeisesti osaa kunnolla ilmaista itseäni, ja kommenteistani tulee joko
sellaisia että ne joko: a) voi ymmärtää kahdella tavalla, ja joku
ymmärtää aina väärin b) ovat tahattomasti huvittavia, joista kukaan
ei ymmärrä mitään. Ja kuitenkin nyt tekee mieli vain kommentoida lisää
muiden juttuja. Outoa, mitä minäkin kuvittelen itsestäni. :D
Jotakin
ilmeisesti kuvittelen, koska olen järjestämässä taidenäyttelyä kaverini
kanssa. Näyttely tulee sellaiseen pieneen ja no-name galleriaan, joka
on aivan käsittämättömässä paikassa, rupuinen ja kaikkea, mutta silti. Se
on silti taidenäyttely, sitä itseään, jipii! Eli mikä oli onkelma? Noh,
se että omat "taideteokset" arveluttavat. Ja ihmettelen itseäni: miksi
minä nyt yhtäkkiä tämän keksin? Yksi syy oli tietenkin se, että näin
unta jossa minulla oli näyttely kyseisessä galleriassa.(kylläh,
kuuntelen uniani) Kuitenkin tällainen juttu vaikuttaa suurelta minulle,
kun en yleensä koskaan tee käytönnössä mitään tällaista. Itsen
asettamista "julkisiin haasteisiin." Ja ennen kaikkea itseen uskomista.
En satu omistamaan kovin vahvaa itsetuntoa, joten mikä hemmetti minuun
on mennyt? En tiedä mitä se on, mutta taidan pitää siitä. :) Vaikka
taideteokset eivät olekaan mitenkään uber hienoja(no, olen 19. Kuinka
paljon voi vaatia sen ikäiseltä kakaralta? Ainakin minä koen, että se
on vielä teeny-teeny, eikä todellakaan aikuisen ikä.) niin tuskin tästä
nyt vahinkoa on. Tämä kuitenkin tulee olemaan ainut näyttelyni ikinä.
(ai mikä pessimismi? tämän nimi on "realistinen-elämän-odote", se
kuulostaa paremmalta. :)
perjantai, 24. maaliskuu 2006
Kommentit