Huono tuuri on sellainen mukava asia, ettei se lopu, vaan yleensä jatkuu usein yhtenä ketjuna. Tänään esim: huomasin että olen unohtanut blogilistan salasanani, lähetin lievästi sanottuna virheellisen emailin, vuokrasin huonon leffan, ja nyt näppäimet jumittavat oudosti. Argh. Kauheita ongelmia, tosiaan. Mutta jostain syystä kaikki pienet asiat stressaavat helposti. Yksi stressauksen aihe on se, että pitäisi olla lyhytelokuvan käsikirjoitus valmiiksi maanantaina enkä ole vielä aloittanutkaan. Siis, huomenna. Apuaa. Mutta ei tämä nyt vielä niin epätoivoista ole. Käytännössä voisin kuulemma tehdä kässärin jo valmiina olevasta summarysta, mutta kun mäenhaluu. Koska mieluummin väkerrän yhdessä yössä huonon kässärin. Voihan sitä sitten kehittää keskiviikkoon asti, sentäs.

Huono leffa, jonka vuokrasin oli siis The happiness of the Katakuris. Älkää katsoko. Oli siinä tosin muutama ok ja ihan hauskakin juttu. Elokuva paradioi amerikkalaisia musikaaleja ja kaikenlaisia niihin sisältyviä kliseitä, sekä yleismaallista yltiöpositiivisuutta. Harmi vaan että rasittavan jankkaavaa klisee-tarjotinta ei pitkään jaksa, vaikka siinä olisikin japanilaisia mausteita. Japani-friikki täällä, juuh. :)
Lupasin itselleni että tämän jälkeen en kiusallakaan katso "kulttileffoja."(pah, yritykseksi taitaa jäädä..) Toisaalta en myöskään varmaan enää tule musikaaleja katsomaan. Paitsi Dancer in the darkkia, joka on maailman paras ja ainut varteenotettava musikaali.
...niin, siis minulla on kässäri tehtävänä ja katson vaan jotain leffoja, saan syyttää kaikeasta pahasta vain itseäni. Mutta syytän mieluummin flunssaa ja taiteellista ahdistusta. Ehkä nyt alan työstämään sitä käsikirjoitusta.

Päivän biisi:
Merry Christmas Mr. Lawrence